Surullinen tapahtuma Keravalla herättää myös joukon kysymyksiä, joista ei ole vähäpätöisin se tosiasia, että päättäjämme eduskunnassa ja erityisesti hallitukset ns. kotitekoisen laman jälkeen (1990 luvulla) ovat leikanneet psykiatrisesta hoidosta sekä henkilökuntaa, määrärahoja ja sairaalavuodepaikkoja rajusti.
Erityisesti keski-uudellamaalla tapahtuneet (nuorten toimesta) surullisten tekojen, luulisi sytyttävän toiminnan lampun myös nykyhallituksen valotaululle.
Ei ole varmasti aiheeton Väestöliiton asiantuntijalääkärin Raisa Cacciatoren toteamus "poikien pahoinvointi jää liian usein hoitoa vaille kasvuvuosina". Mielestäni koko mielenterveys hoitopuoli kärsii tästä piittaamattomuudesta, ja on kärsinyt vuosikausia eduskuntapuolueista koottujen hallitusten toimenpiteiden vuoksi. Avohoidolla tästä ei selvitä.
Samoin on käynyt myös vanhuksille, työttömille, sairaille, lapsiperheille jne. Tavallista kansalaista kyllä "rokotetaan" hinnojen ja maksujen korotuksilla, mutta varakkainta kansanosaa "hyysätään". Ja on varmaa se, että tulevien kunnallisvaalien alla ko. puolueet lupaavat nimenomaan "lupaavat" pistää nämäkin sektorit kuntoon.
-Tie helvettiin on kivetty hyvillä lupauksilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti